Veronika Janyrova
"Maailman parlamentti, joka sallii kaikkien maailmanyhteisön jäsenten - ja se on kaikkien ihmisten - olla mukana globaalisti merkittävissä päätöksissä."
Andreas Bummel, UNPA: n perustaja ja koordinaattori
Globalisaation vaikutuksia demokratioihimme ei voida tuskin aliarvioida. Se antaa yhä useammille valta-alueille mahdollisuuden nousta pois kansallisvaltiosta. Politologit ovat todistamassa nopeaa kasvua kansainvälisissä organisaatioissa ja verkostoissa, jotka toimivat maailmanlaajuisesti ja käyttävät merkittävää poliittista valtaa kansallisvaltion ulkopuolella. Mutta: onko se huono tai ehkä jopa toivottavaa?
Politologi Jan Aart Scholte Warwickin yliopistosta puhuu tässä yhteydessä "lukemattomista muodollisista toimenpiteistä, epävirallisista normeista ja kaikenkattavista keskusteluista, joilla säännellään globaaleja suhteita [...] ja jotka toteutetaan monimutkaisten verkkojen kautta". Nämä verkostot koostuvat kansallisvaltioista, kansainvälisistä järjestöistä, globaaleista instituutioista, osavaltioiden virastoista ja valtioista riippumattomista toimijoista, kuten kansalaisjärjestöistä tai yhteisöistä.
Uraauurtavia poliittisia päätöksiä tehdään yhä enemmän ylikansallisissa elimissä ja joskus jopa ilman kansallisten parlamenttien hyväksyntää tai jopa vastoin kansallisia säännöksiä.
Tunnetuimpia ja voimakkaimpia ovat G20, "epävirallinen keskustelualusta" kehittyneimmistä 20-teollisuusmaista, edustaen yhteensä 85 prosenttia globaalista talouden tuotoksesta ja kaksi kolmasosaa maailman väestöstä. Toisaalta Euroopan unioni edustaa 23 prosenttia maailman talouden tuotoksesta ja seitsemän prosenttia maailman väestöstä. Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailmanpankissa puolestaan 189-jäsenmaat edustavat melkein koko maailmaa, samoin kuin Maailman kauppajärjestöä (90 prosenttia maailman väestöstä, 97 prosenttia maailman talouden tuotosta). Uraauurtavia poliittisia päätöksiä tehdään yhä enemmän näissä valtioiden rajat ylittävissä elimissä, toisinaan ilman kansallisten parlamenttien hyväksyntää tai jopa ristiriidassa kansallisten (sosiaalisten, taloudellisten, terveys) asetusten kanssa. Vaikka nämä päätökset voivat joskus puuttua syvästi kansallisiin asioihin, useimmilla kansallisvaltioilla ei yleensä ole tapoja vaikuttaa niihin, puhumattakaan niiden kontrolloimisesta. Tämä ulkoistaa kansallista suvereniteettia monin tavoin ja heikentää demokraattista itsemääräämisperiaatetta.
Paljon valtaa, ei laillisuutta
Kansainväliset organisaatiot heijastavat suurelta osin vallitsevia valtasuhteita ja niiden (hallitsevien) jäsenten etuja. Tämä on erityisen selkeää ja kohtalokasta esimerkiksi YK: n turvallisuusneuvoston veto-oikeudessa, mikä tarkoittaa, että Venäjä, Yhdysvallat ja Kiina estää toisiaan estäen siten sekä kansainvälisten konfliktien ratkaisemisen että itse Yhdistyneiden Kansakuntien uudistuksen. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, YK: n toimintakyky riippuu yksinkertaisesti sen (voimakkaimpien) jäsenten jäsenmaksuista. Kansainvälisten järjestöjen kritiikki on yhtä monipuolista ja intohimoista. Mutta ennen kaikkea yksi asia kiinnostaa: heidän demokraattinen legitiimiys. Tätä vaaditaan ja kiitetään usein, mutta toteutetaan harvoin vakavasti. "Monissa tapauksissa kansainväliset järjestöt reagoivat kritiikkiin muuttamalla menettelytapojaan, etenkin avaamalla kansalaisjärjestöille ja lisäämällä työnsä avoimuutta. On kuitenkin vielä nähtävä, voidaanko tätä nähdä alkavan demokratisoitumisen ilmauksena ", toteaa Berliinin Wissenschaftszentrum-politiikan professori Michael Zürn.
Professori Zürn on vuosien ajan tutkinut kansainvälisiä järjestöjä ja havainnut niiden kasvavaa politisoitumista. Yhä useammat ihmiset odottavat vastauksia ja ratkaisuja aikamme ongelmiin, etenkin maailmanlaajuisesti: "Tutkimukset osoittavat, että vaikka EU: n ja Yhdistyneiden Kansakuntien kaltaisia kansainvälisiä organisaatioita kritisoidaan yhä enemmän, samalla kun niistä tulee yhä tärkeämpiä", Zürn sanoo. ,
Maailman hallitus ja globaali demokratia
Tämä poliittinen globalisaatio on jo muutaman vuoden ajan lisännyt akateemista keskustelua siitä, kuinka demokratiamme pääsevät kiinni epävakaisiin valta-alueisiin. Onko demokratia globalisoitava globalisaation demokratisoimiseksi? "Ei aivan", sanoo Jürgen Neyer, Viadrinan yliopiston kansainvälisen politiikan professori ja kirjan "Globaali demokratia" kirjailija. "On varmasti totta, että demokratian poliittisten rakenteiden on nykyään ylitettävä yksittäinen kansallisvaltio. Se ei kuitenkaan tarkoita demokraattista maailmanvaltiota. "Pikemminkin professori Neyerin mukaan on pyrittävä institutionaalisesti suunniteltuun osallistavaan keskusteluun demokraattisten yhteiskuntien välillä.
Lontoon kauppakorkeakoulun professori Mathias Koenig-Archibugi varoittaa myös maailmanhallituksesta. Koska tämä voisi helposti muuttua "globaaliksi tyranniseksi" tai löytää itsensä välineeksi joidenkin voimakkaiden hallitusten käsissä.
Politologi Jan Aart Scholte Warwickin yliopistosta määrittelee kaksi hallitsevaa teoriaa globaalin demokratian kehittämiseksi: yksi niistä on monenvälisyys. Siinä oletetaan, että globaalia demokratiaa voidaan parhaiten kehittää demokraattisten kansallisvaltioiden monenvälisellä yhteistyöllä. Toinen lähestymistapa on kosmopolitismi. Tämän tavoitteena on nostaa (länsimaisen) kansallisvaltion demokraattiset instituutiot (porvaristo, parlamentti, hallitus jne.) Globaalille tasolle tai toistaa niitä siellä.
Demokraattinen maailman parlamentti
Globaalin demokratian keskustelua ei kuitenkaan tapahdu vain akateemisilla aloilla. Aloite "Demokratia ilman rajoja" (aiemmin demokraattisen YK: n komitea), 1.500-parlamentin jäseniä ja yli 250-kansalaisjärjestöjä ympäri maailmaa on liittynyt. Ja hän (omien lausuntojensa mukaan) nauttii Euroopan parlamentin, yleisafrikkalaisen parlamentin ja Latinalaisen Amerikan parlamentin tukea.
2003: n jälkeen aloite on työskennellyt YK: n parlamentaarisen edustajakokouksen (UNPA) muodostamaan maailman parlamenttiin. "Maailman parlamentti, joka antaa kaikille maailmanyhteisön jäsenille - ja se on kaikille ihmisille - olla osallisina globaalisti merkittävissä päätöksissä", sanoo Andreas Bummel, UNPA-kampanjan perustaja ja koordinaattori. Lähtökohtana on ymmärtäminen, että nykypäivän kansalliset parlamentit eivät yksinkertaisesti pysty vastaamaan moniin haasteisiin. Andreas Bummelille ja hänen toverilleen Jo Leinenille maailman parlamentti voitaisiin rakentaa vaiheittain: valtiot voisivat aluksi valita, tulevatko heidän UNPA-jäsenensä kansallisista tai alueellisista parlamenteista vai valitaanko he suoraan. UNPA toimisi aluksi neuvoa-antavana elimenä. Niiden demokraattisen legitimiteetin lisääntyessä heidän oikeuksiaan ja toimivaltaansa asteittain kehittyisi. Pitkällä aikavälillä edustajakokouksesta voi tulla todellinen maailman parlamentti.
Maailman hallitus ja globaali demokratia
Niin utopistinen kuin ajatus globaalista demokratiasta saattaa kuulostaa tänään, tämä visio on niin vanha. Yksi "maailman federalismin" näkyvimmistä edustajista on Immanuel Kant, joka kokitoi 1795-julkaisussaan kirjaan "Iankaikkiseen rauhaan" maailman tasavallan idealla. Siinä vapaista valtioista tulisi "tasavaltojen tasavalta". Hän varoitti kuitenkin kiihkeästi yksittäisten tasavaltojen hajottamista, koska tämä valmistaisi tietä "sieluttomalle despotismille".
Photo / Video: Shutterstock.
