Läpinäkyvyys: Virallisen salaisuuden varjolla

Itävalta haluaa nähdä itsensä nykyaikaisena demokratiana. Mutta julkisen tiedon osalta se on myöhässä bloomer. Yhdessä Luxemburgin kanssa se on vanhan EU: n ainoa maa, jolla ei ole vielä nykyaikaista tietovapautta koskevaa lakia, ja se on ainoa EU: ssa, jossa virallinen salaisuus on edelleen perustuslaissa.

Oletko koskaan miettinyt, millä perusteella poliittisia päätöksiä tehdään Itävallassa? Mitkä yritykset Itävallassa tuetaan tai missä maissa itävaltalaiset yritykset vievät mitä aseita? Miksi paikallinen hallitus on juuri päättänyt laajentaa karttaa? Kenen kanssa viranomaiset tekevät sopimuksia meidän puolestamme ja miten ne rakentuvat? Mitä tutkimuksia viranomaiset ovat tilanneet ja mitkä havainnot ne paljastavat? Valitettavasti nämä ovat kaikki kysymyksiä, joihin - ainakin tässä maassa - ei saada vastausta.

Kuitenkin ihmisinä, jotka ovat enemmän tai vähemmän tarkkaavaisia ​​maailmalle, olemme iloisia asumisesta maassa, jossa saat palkkaasi ajallaan, hyvät vesikuplat linjalta ja löydät lopulta pysäköintipaikan uudestaan ​​ja uudestaan. Kaikilla mukavuuksilla, joita elämä täältä tuo - ainakin suurimmalle osalle - emme tajua, että elämme sensuurin keskellä. Koska saamme vastauksia vain, jos ne ovat poliittisesti toivottavia tai ainakaan ole herkkiä.

Yleiskatsaus Läpinäkyvyys - Avoimuuslakit eivät ole mitään uutta, ota huomioon. Ruotsi oli ensimmäinen maa, joka on jo antanut 1766: n tiedonvapautta koskevan lain, mutta parlamentti motivoi sitä suurelta osin ja vaatii kuningaskunnalta lisää avoimuutta. Tätä seurasi Suomi vuonna 1951, 1966 Yhdysvallat ja 1970 Norja. Rautaesiripun kaatumisen ja vahvan kansalaisvapautusliikkeen jälkeen tämä trendi sai vauhtia. Kansalaiset vaativat hallituksiltaan enemmän avoimuutta ennennäkemättömien korruptioskandaalien edessä ja kiireellistä tarvetta puuttua kommunistiseen menneisyyttään. Myöhäisen 1990er- ja varhaisen 2000er-vuosien välisenä aikana muut 25 Keski- ja Itä-Euroopan maat antoivat avoimuuslakia, joilla on nykyään kansainvälinen roolimalli siviilioikeuden näkökulmasta. Tällä hetkellä globaalilla suuntauksella kohti avoimuuden lisäämistä hallinnossa on syytä olla ylpeä: Maailmanlaajuisesti hyväksyttyjen avoimuuslakien määrä on yli kaksinkertaistunut 2002: n jälkeen ja edustaa nyt kolmea neljäsosaa maailman väestöstä.

Salainen byrokratia

Vaikka Itävallassa on perustuslaillinen tiedonantovelvollisuuslaki, jonka mukaan kaikilla julkisilla elimillä on "tietoja vaikutusvaltaansa kuuluvista asioista", tämä on samanaikaisesti supistettu absurdiin virallisen salaisuuden erityispiirteiden avulla.

Heidän mukaansa virkamiehet "ovat salassapitovelvollisia kaikkiin tosiasioihin, jotka heille ovat tiedossa yksinomaan heidän virkavelvollisuuksiensa perusteella", jos heidän salassapitovelvollisuutensa on yleisen järjestyksen, kansallisen turvallisuuden ja ulkosuhteiden edun mukaista, julkisen elimen taloudellisten etujen mukaista, valmistellessaan päätöstä tai Juhlan etu. Ellei laissa toisin säädetä, on sanomattakin selvää. Virallinen salassapito on muodostunut paikallisen byrokratian ohjausperiaatteeksi ja muodostaa läpäisemätön muuri kiinnostuneille kansalaisille ja salaisuuden kilpi poliittisille toimijoille. Tämän seurauksena Itävallassa on myös mahdollista "julkisesti pitää salassa" tietoja epäilyttävistä vastatoimista, epäonnistuneista pankkien kansallisistamisesta ja julkisesta vastuusta vuosien varrella, ja silti esittää kansalaisille miljardeja miljardeja. Itävallan tiedonvapauden foorumin (FOI) perustajan Josef Barthin mukaan "viime vuosina julkisuuteen tulleet korruptioskandaalit ovat osoittaneet, että ne olivat mahdollisia vain suuressa määrin, koska hallinnon toimet eivät ole avoimia ja siten he ovat menettäneet julkisen valvonnan. olivat".

"Viime vuosina julkisuuteen tulleet korruptioskandaalit ovat osoittaneet, että ne olivat mahdollisia vain suuressa määrin, koska hallinnon toimet eivät olleet läpinäkyviä ja olivat siten yleisön valvonnan ulkopuolella."
Josef Barth, itävaltalainen tiedonvapauden foorumi (FOI)

Läpinäkyvyys: tiedonvapaus!

Maailmanlaajuisesti vallitsevien korruptioskandaalien, verojen tuhlauksen sekä yleisen epäluottamuspolitiikan ja byrokratian edessä kansalaisyhteiskunnan vaatimukset avoimesta ja avoimesta hallinnosta ovat yhä voimakkaammat. Tähän mennessä tähän maineeseen on vastannut melkein puolet kaikista maailman valtioista ja tiedonvapautta koskevat lait on annettu, joiden avulla kansalaiset voivat tarkastella julkishallinnon asiakirjoja ja tiedostoja.
Valtiosta riippumaton ihmisoikeusjärjestö Toimittajat ilman rajoja, jolla on tarkkailijan asema Euroopan neuvostossa ja UNESCOssa, kirjoittaa: "Tiedotus on ensimmäinen askel kohti muutosta, joten autoritaariset hallitukset eivät pelkää vapaata ja riippumatonta raportointia. Siellä missä tiedotusvälineet eivät voi ilmoittaa epäoikeudenmukaisuudesta, vallan väärinkäytöstä tai korruptiosta, ei tapahdu julkista valvontaa, vapaata mielipidettä ja etujen rauhanomaista tasapainottamista. "
Tietovapaus on kansalaisten oikeus tutustua julkishallinnon asiakirjoihin. Se tuo poliittiset ja byrokraattiset toimet piiloon ja velvoittaa politiikan ja hallinnon vastuuseen kansalaisilleen. Oikeus tietoon on nyt kirjattu myös Euroopan ihmisoikeussopimukseen, jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ja YK: n ihmisoikeuskomitea ovat tunnustaneet. Eikä vähiten siksi, että se mahdollistaa muiden perusoikeuksien, kuten mielipiteenvapauden ja lehdistönvapauden tai poliittisen osallistumisen, säilyttämisen.

Kanadan laki- ja demokratiakeskus laatii säännöllisesti yhdessä espanjalaisen ihmisoikeusjärjestön Access Info Europe (AIE) kanssa maailmanlaajuisen maanluokituksen (Right to Information Ranking). Se analysoi ja arvioi julkisen tiedon käsittelyä koskevaa oikeudellista kehystä. Tässä rankingissa Itävalta on maailmanlaajuisesti tutkittujen 95-maiden luettelon lopussa.

Avoimuus: Itävalta on erilainen

Itävallassa tilanne on hiukan erilainen: Viron, Luxemburgin ja Kyproksen lisäksi olemme EU: n ainoa maa, joka ei ole vielä antanut nykyaikaista tiedonvälitysvapautta koskevaa lakia, ja ainoa valtio, jossa virallinen salaisuus on edelleen kirjattu perustuslakiin. Kanadan laki- ja demokratiakeskus laatii säännöllisesti yhdessä espanjalaisen ihmisoikeusjärjestön Access Info Europe (AIE) kanssa maailmanlaajuisen maanluokituksen (Right to Information Ranking). Se analysoi ja arvioi julkisen tiedon käsittelyä koskevaa oikeudellista kehystä. Tässä rankingissa Itävalta on maailmanlaajuisesti tutkittujen 95-maiden luettelon lopussa.
Toby Mendel, lakien ja demokratian keskuksen johtaja, lukuisten tutkimusten kirjoittaja ja sijoitusten julkaisijat, toteaa samanaikaisesti: "On maita, joilla on hyvät avoimuuslakit, mutta jotka eivät pane niitä täytäntöön, ja toiset, joissa on keskinkertaisia ​​lakeja, niiden hallinto mutta tekee silti hyvää työtä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on keskinkertainen avoimuuslaki, mutta sillä on huomattava tiedonvälitysvapaus. Etiopialla puolestaan ​​on hyvä avoimuuslaki, mutta sitä ei ole pantu täytäntöön. Itävalta on rajatapaus. Se näyttää jollain tavoin päästävän sen tietolakiin ".

"Joissakin maissa on hyviä avoimuuslakeja, mutta ei pane niitä täytäntöön, ja toisissa maissa on keskinkertaisia ​​lakeja, mutta ne tekevät työnsä edelleen hyvin. Itävalta on rajatapaus. Se näyttää jollain tavoin päästävän sen tietolakiin ".
Toby Mendel, lain ja demokratian keskus

2008in hyväksymän virallisen asiakirjan saatavuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen hallinnollinen epäkohta ei voinut korjata tätä tilannetta. Siinä 47-Euroopan ulkoministerit ja Euroopan parlamentin edustajat ovat sopineet "vahvistavansa julkishallinnon eheyttä, tehokkuutta, vaikuttavuutta, vastuuvelvollisuutta ja legitiimiyttä" antamalla kansalaisilleen oikeuden tutustua virallisiin asiakirjoihin.

Uteliaiden pahoinpitely

Itävallan hallitus, joka on onnistuneesti jättänyt huomiotta ajan merkit, istui jopa tämän vuoden kesäkuussa ilmoittamalla turvaluokiteltujen julkisten asiakirjojen käytön kieltämisestä. Sen pitäisi rangaista salaisten julkisten tietueiden hyödyntämisestä mediassa, vaikka ne olisi vuotanut tiedotusvälineille nimettömästi. Protestit tätä hanketta vastaan ​​eivät olleet kaukana ja olivat yllättävän tehokkaita. Kaikki itävaltalaisten toimittajien yhdistykset vastasivat yhteisellä tiedotteella ja lukuisilla lausunnoilla ja vaativat kiihkeästi Itävallan virallisen salaisuuden poistamista ja nykyaikaisen tiedotuslain, jonka periaate "tietojen tulisi olla sääntö ja salassapito poikkeus". Kriitikkoa sai myös entisen tuomioistuimen presidentin Franz Fiedlerin ("radikaali toimenpide, joka edustaa askelta taaksepäin 19-vuosisataan") perustuslaillinen asianajaja Heinz Mayer ("Lehdistönvapauden rajoitus"), parlamentaaristen toimittajien liitto ("Parlamentin raportoinnin rajoittaminen") ") Ja etenkin oppositio.
Aiheelle annettiin voimakas tiedotusvälineiden keskustelufoorumi, joka muodostettiin entisen profiilitoimittajan Josef Barthin ympärille. FOI pitää itseään "tiedonvapauden vartijana" Itävallassa ja ylläpitää tiedotus- ja tiedotuskampanjoita transparenzgesetz.at ja questiondenstaat.at. Entinen sai jopa 2013: n lehdistönvapauden Concordia-palkinnon. FOI: n kannalta nykyaikainen tietovapauslaki on välttämätön etenkin viidestä syystä: se vaikeuttaa korruptiota, välttää veronhukkaa, vahvistaa luottamusta politiikkaan, yksinkertaistaa ja nopeuttaa hallintomenettelyjä ja helpottaa osallistumista.
Kampanjoissa oli uskomattomia vaikutuksia. Viikon kuluttua kierrätyskielto oli poissa käytöstä. Klubin pomo Andreas Schieder (SPÖ) ilmoitti luopumisesta, ja klubin pomo Reinhold Lopatkan (ÖVP) tiedottaja kertoi, että tapaus oli "väärinkäsitys".

Tietolaki lähes vapaudessa

Vuoden alussa viime vuonna rakennettu media ja julkinen painostus kehottivat hallitusta esittämään lakiesityksen virallisen salassapitovelvollisuuden poistamiseksi. Tämän pitäisi myös säännellä viranomaisten toimittamia tietoja. Siinä säädetään velvollisuudesta julkaista yleistä etua koskevia tietoja ja perustuslaillisesta oikeudesta saada julkisia tietoja. Yleistä etua koskeviin tietoihin sisältyy erityisesti yleisiä direktiivejä, tilastoja, lausuntoja ja tutkimuksia, jotka viranomaiset ovat laatineet tai toimeksiannosta, toimintakertomuksia, yritysluokituksia, työjärjestystä, rekistereitä jne. Nämä tiedot on annettava kaikkien saatavilla olevalla tavalla. - ilman erityistä pyyntöä - julkaistaan. Kansalaisten "Holschuldista" tulee olla hallinnon "velvollisuus". Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, tämä luonnos ei kata vain valtion elimiä, vaan myös tilintarkastustuomioistuimen valvonnassa olevia yrityksiä.
Tähän lakiehdotukseen sisältyy kuitenkin laajoja poikkeuksia: tiedot, sen salaisuus ulkoisista ja kotouttamispoliittisista syistä, kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen, päätöksen valmistelun, kuntien taloudellisten etujen vuoksi tietosuojaan liittyvistä syistä ja tiedot "muiden hyväksi" yhtä tärkeät yleiset edut on nimenomaisesti määritelty liittovaltion tai maakunnan laissa ", vapautetaan tiedonantovelvollisuudesta. Mitä se tarkoittaa.

"Meille on vakava huolenaihe siitä, että tavoitteen julkistetun avoimuuden sijasta jatketaan virallista salassapitovelvollisuutta. Laissa ei todellakaan ole puutteita poikkeuksista ... On edelleen epäselvää, voidaanko lopulta odottaa lisää avoimuutta vai lisää läpinäkyvyyttä. "
Gerald Grünberger, Itävallan sanomalehtien yhdistys VÖZ, laskussa

Eri osavaltioiden hallitusten, ministeriöiden, hallituslaitosten ja yritysten, eturyhmien ja paikallisviranomaisten 61-kommentit viittaavat siihen, että tätä lakia ei anneta pian. Huolimatta perusteellisesti myönteisestä suuntauksesta kohti toivottua tiedonvapautta, korostettiin erilaisia ​​kritiikkiä ja ongelma-alueita.
Vaikka hallinto-oikeus näkee meneillään olevien oikeudenkäyntien, asianosaisten ja oikeudellisen toiminnan uhan, ORF: n toimituksellinen komitea näkee ennen kaikkea toimituksen salaisuuden vaarassa ja tietosuojaviranomainen vain tietosuojan. ÖBB Holding rinnastaa lakiehdotuksen "Tietojen suojan poistaminen yrityksille, joille on luovutettava ilmoitus", kun taas liittovaltion kilpailuviranomainen arvostelee sitä, ettei tiedonvapauden merkittävää laajenemista voida havaita. Yleensä valtion omistamat yritykset pelkäävät merkittävää kilpailuhaittaa verrattuna valtion omistamiin yrityksiin ja hallintoviranomaisiin, huomattavia lisähenkilöstö- ja rahoituskustannuksia.
Erityisen ankaraa kritiikkiä sai Itävallan Sanomalehtien Liitto (VÖZ): "Meille on vakava huolenaihe, että tavoitteen julkistetun avoimuuden sijasta julkisen salaisuuden jatkaminen tulee. Loppujen lopuksi laissa ei varmasti ole pulaa poikkeuksista ... On edelleen epäselvää, voidaanko lopulta odottaa lisää avoimuutta vai lisää läpinäkyvyyttä ", VÖZ: n toimitusjohtaja Gerald Grünberger sanoo.

"Itävallan on todella korkea aika seurata muuta Eurooppaa!"
Helen Darbishire, Think Tanks Access Info Europe

Kansainvälinen on muualla

Vaikka Saksassa avoimuuslaki näyttää olevan keksittävä uudelleen, sen muotoilulle ja täytäntöönpanolle on jo kehitetty selkeät kansainväliset standardit. Ne perustuvat esimerkiksi Euroopan neuvoston yleissopimukseen virallisten asiakirjojen saatavuudesta, YK: n ihmisoikeuskomiteaan, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EUCI) päätöksiin, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) lausuntoihin ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä oikeudenmukaisten kokemusten perusteella. sata valtiota, joita kansainväliset asiantuntijaryhmät käsittelevät järjestelmällisesti. Tällä keskittyneellä asiantuntemuksella ei näytä olevan merkitystä Itävallan lainsäätäjälle. Madridissa toimivan Access Info Europe -työryhmän toimitusjohtaja Helen Darbishire näkee avoimuuslain olennaisina osina, että kaikki julkishallinnon tiedot ovat pohjimmiltaan julkisia ja samalla hallitus laatii rajoitetun määrän hyvin perusteltuja poikkeuksia. Lisäksi vahvan ja hyvin resurssoidun tiedottajan tulisi seurata lain täytäntöönpanoa ja käsitellä julkisia valituksia nopeasti ja ilmaiseksi. "Itävallan on todella korkea aika saada kiinni muuhun Eurooppaan!" Sanoi Darbishire.

"Hallinnon henkilöt pitivät asiaa hyvin monimutkaisena ja pelkäsivät, että Hampuri ei enää olisi hallittavissa. Mutta yllättäen, useimmat olivat iloisia siitä, että heillä oli vihdoin selkeä käsitys, eikä heidän tarvinnut enää piiloutua, että vihdoin voitiin käydä avoimia keskusteluja ja kävi selväksi, mitä he todella tekevät. "
Daniel Lentfer, Hampurin mallilain aloite "Lisää demokratiaa Hampurista"

Malli Hampuri

Hampurin avoimuuslaki, jota käytetään usein mallina Itävallalle, sisältää kolme keskeistä tekijää: velvollisuus julkistaa viranomaiset suljettuja sopimuksia varten, ostetut asiantuntijalausunnot ja vastaavat; keskitetyn tietorekisterin luominen, joka julkaisee raportteja ja julkishallinnon asiakirjoja, ja kolmanneksi yhden ainoan tietovastaavan perustaminen, joka valvoo tiedon vapautta ja tietosuojaa ja joka on yhteyspiste kansalaisten tietoon liittyvissä huolenaiheissa. Hampurin avoimuuslaki sisältää lukuisia julkisia asiakirjoja, jotka on luokiteltu tähän maahan. Daniel Lentfer on kanssakäyjä kansalaisaloitteelle "Mehr Demokratie Hamburg", joka aloitti ja auttoi muotoilemaan Hampurin avoimuuslakia. Hänen mukaansa on välttämätöntä, että "tiedot julkaistaan ​​riippumatta siitä, onko se poliittisesti toivottavaa vai ei. Vain tällä tavoin hallitukset voivat rakentaa luottamusta uudelleen. "Kysyessään miten Hampurin aloite käsitteli hallinnollisia varauksia, Lentfer toteaa:" Hallinnon henkilöt pitivät asioita hyvin monimutkaisina ja pelkäsivät, että Hampuri ei enää olisi hallittavissa. Mutta yllättäen, useimmat olivat iloisia siitä, että heillä oli vihdoinkin selkeä käsitys, jotta heidän ei enää tarvinnut piiloutua, että vihdoin voitiin käydä avoimia keskusteluja ja tulla näkyviin siihen, mitä he tosiasiallisesti tekevät. "Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, hallinto pyrki tavoitteeseen", kansalaisten luottamus. ja että ihmiset ymmärtävät, miten hallinto toimii. "

Kun byrokratia pääsee käsistä

Millaista vaikutusta sillä voi olla, jos kansalaisia ​​suojataan järjestelmällisesti poliittisista ja byrokraattisista prosesseista, näkyy tällä hetkellä Euroopan komission kiistanalaisissa neuvotteluissa Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa transatlanttisista vapaakauppasopimuksista CETA ja TTIP. Prosessissa meille osoitetaan, kuinka suljetun oven demokratia, ekologia ja sosiaaliset oikeudet uhrataan yritysten etuille ja kuinka politiikkaa voidaan kastroida sijoittajien suojalausekkeilla, välitystuomioistuimilla ja sääntelyneuvostoilla. Ja tästä huolimatta joidenkin 250-kansalaisjärjestöjen (stop-ttip.org), lukuisten oppositiopuolueiden ja suuren väestöryhmän ennennäkemättömän kansalaisyhteiskunnan kovaa vastustusta.
Kaikki tämä on mahdollista vain, koska yleisöllä ei ole pääsyä neuvotteluasiakirjoihin. Jos "yhteisön tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaan" vaikuttavia tietoja ei vapauteta tiedonvapaudesta, voimme seurata neuvotteluja reagoimalla ja vastaamaan ajoissa. Ja ei vain silloin, kun EU: n jäsenvaltiot ovat jo allekirjoittaneet kahdenväliset investointisopimukset kolmansien maiden kanssa 1200: lle, ja Saksaa vastaan ​​jo nostetaan kanne sen ydinvoiman asteittaisesta lopettamisesta. Itävallan hyökkäyspäällikön Alexandra Stricknerin mukaan TTIP on valtava uhka demokratialle. Se odottaa noususuhdannetta valitusten aaltoa Yhdysvaltain ja eurooppalaisilta yrityksiltä, ​​joiden on käsiteltävä kansallisia tuomioistuimia ja valtiovarainministeriöitä. "Jos näitä vaatimuksia noudatetaan nimettyssä välimiesoikeudessa, julkisia varoja on käytettävä mahdollisesti menetettyihin yritysvoittoihin." Strickner näkee uuden vaaran aiotussa "sääntelyyhteistyöneuvostossa". Tulevia lakeja olisi kuultava tässä transatlanttisessa neuvostossa vuotaneiden neuvotteluasiakirjojen mukaan ennen niiden saavuttamista jopa kansallisiin parlamentteihin. "Yritykset saavat siten etuoikeutetun pääsyn lainsäädäntöön ja voivat joskus estää lakeja. Demokratia on siten pelkistetty absurdiin. "Kuinka käynnistetyllä EU: n kansalaisaloitteella on vaikutusta sopimuksiin, on vielä nähtävä.