Postdemokratia Crouchin jälkeen

Demokratian jälkeisen demokratian käsitteen puitteissa brittiläinen sosiologi ja politologi Colin Crouch esitteli vuodesta 2005 samannimisessä palkittuunsa samannimisessä työssään demokratiamallin, jonka liiallisuus on aiheuttanut poliittisia tutkijoita Euroopassa ja Yhdysvalloissa 1990er-vuoden lopun jälkeen epämukavuudesta. Näitä ovat talouden toimijoiden ja ylikansallisten organisaatioiden kasvava poliittinen vaikutus, kansallisvaltioiden kasvava vaikutusvallan vähentäminen ja kansalaisten vähentyvä halukkuus osallistua. Crouch tiivisti nämä ilmiöt käsitteeksi - demokratian jälkeiseksi ajaksi.

Hänen perustutkimuksensa on, että länsimaisissa demokratioissa poliittisen päätöksenteon määrittelevät ja legitimoivat yhä enemmän taloudelliset edut ja toimijat. Samalla demokratian pilarit, kuten yhteinen etu, edut ja sosiaalinen tasapaino sekä kansalaisten itsemääräämisoikeus, ovat pilaantuneet peräkkäin.

Colin Crouch, syntynyt 1944 Lontoossa, on brittiläinen politologi ja sosiologi. Aika-diagnoosityöllä demokratian jälkeisen demokratian ja samannimisen kirjan parissa hänestä tuli kansainvälisesti tunnettu.

Crounchin kuvaamalle postdemokraattiselle poliittiselle järjestelmälle on tunnusomaista seuraavat piirteet:

Pilkka demokratiaa

Muodollisesti demokraattiset instituutiot ja prosessit ylläpidetään demokratian jälkeisessä demokratiassa, joten poliittista järjestelmää pidetään ensi silmäyksellä ehjänä. Tosiasiassa demokraattiset periaatteet ja arvot ovat kuitenkin menettämässä yhä enemmän merkitystään, ja järjestelmästä on tulossa "pilkkademokratia täysivaltaisen demokratian institutionaalisissa puitteissa".

Puolueet ja vaalikampanja

Puoluepolitiikka ja vaalikampanjat vapautuvat yhä enemmän sisällöstä, joka myöhemmin muokkaisi hallituksen todellista politiikkaa. Poliittisesta sisällöstä ja vaihtoehdoista käytävän sosiaalisen keskustelun sijasta on olemassa henkilökohtaisia ​​kampanjastrategioita. Vaalikampanjasta tulee poliittinen itsenäinen lavastus, kun taas todellinen politiikka tapahtuu suljettujen ovien takana.
Puolueet suorittavat pääasiassa vaalien äänestystoiminnon, ja niistä tulee yhä merkityksettömiä, koska heidän roolinsa välittäjinä kansalaisten ja poliitikkojen välillä siirretään yhä enemmän mielipidetutkimuslaitoksille. Sen sijaan puoluelaite keskittyy antamaan jäsenilleen henkilökohtaisia ​​etuja tai toimistoja.

Yhteinen hyvä

Poliittinen sisältö syntyy yhä enemmän poliittisiin päätöksiin suoraan osallistuvien poliittisten ja taloudellisten toimijoiden vuorovaikutuksesta. Ne eivät ole hyvinvointilähtöisiä, mutta palvelevat pääasiassa voittoa ja äänen maksimointia. Yhteinen etu ymmärretään parhaiten vauras taloudeksi.

Tiedotusvälineet

Joukkotiedotusvälineet toimivat myös taloudellisen logiikan perusteella eivätkä enää voi harjoittaa demokraattista rooliaan valtion neljäntenä vallana. Tiedotusvälineiden hallinta on pienen joukon ihmisiä, jotka auttavat poliitikkoja ratkaisemaan "joukkoviestinnän ongelma".

Apatiainen kansalainen

Kansalaisella ei tosiasiassa ole valtaa Crounchsin malliin. Vaikka hän valitsee poliittiset edustajansa, heillä ei ole enää mahdollisuutta puolustaa etujaan tässä poliittisessa järjestelmässä. Periaatteessa kansalaisella on hiljainen, jopa apaattinen rooli. Vaikka hän voi osallistua median välitteiseen politiikan lavastukseen, hänellä itsellään ei ole tuskin mitään poliittista vaikutusvaltaa.

Yhteiskunnan taloudellisuus

Poliittisen toiminnan vetovoima on Crouchin mukaan pääasiassa taloudellisia etuja, joita varakas sosiaalinen eliitti edustaa. Viime vuosikymmeninä se on pystynyt asentamaan uusliberalistisen maailmankuvan laajalle väestöryhmälle, mikä helpottaa heidän etujensa puolustamista. Kansalaiset ovat tottuneet uusliberaaliseen retoriikkaan, vaikka se olisi ristiriidassa heidän omien poliittisten etujensa ja tarpeidensa kanssa.
Crounchille uusliberalismi on sekä syy että väline demokratian jälkeisen demokratisoitumisen lisäämiselle.

Crouch ei kuitenkaan nimenomaisesti näe tätä prosessia epädemokraattisena, koska oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien kunnioittaminen ovat suurelta osin ennallaan. Hän myöntää vain, että ne eivät enää ole nykyään politiikan liikkeellepaneva voima.

Crouch ei kuitenkaan nimenomaisesti näe tätä prosessia epädemokraattisena, koska oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien kunnioittaminen ovat suurelta osin ennallaan. Hän myöntää vain, että ne eivät enää ole nykyään politiikan liikkeellepaneva voima. Hän kuvaa paljon asteittaista laadun heikkenemistä, jonka länsimaiset demokratiat kokevat hänen mielestään, kääntämällä pois kansalaisosuuden demokraattisista periaatteista ja politiikasta, joka on suuntautunut yhteiseen etuun, intressien tasapainoon ja sosiaalisen osallisuuden politiikkaan.

Crouchin kritiikki

Politologien kritiikki postdemokratian mallista on hyvin monimuotoista ja intohimoista. Se on suunnattu esimerkiksi "apaattiselle kansalaiselle", jota Couch postitsee, joka vastustaa kansalaistoiminnan nousua. On myös väitetty, että demokratia on joka tapauksessa "elitistinen asia" ja on aina ollut. Demokratian malliä, jossa taloudellisen eliitin vaikutus olisi rajoitettu ja kaikki kansalaiset osallistuisivat aktiivisesti poliittiseen keskusteluun, ei todennäköisesti ole koskaan ollut. Erityisesti hänen käsitteensä keskeinen heikkous näkyy empiirisen perustan puutteessa.

Demokratian malliä, jossa taloudellisen eliitin vaikutus olisi rajoitettu ja kaikki kansalaiset osallistuisivat aktiivisesti poliittiseen keskusteluun, ei todennäköisesti ole koskaan ollut.

Siitä huolimatta Crouch ja hänen kanssaan koko sukupolvi politologia Euroopassa ja Yhdysvalloissa kuvaavat tarkalleen mitä tapahtuu joka päivä silmämme edessä. Kuinka muuten voidaan selittää, että uusliberaalia politiikkaa - joka on ajautanut koko maailmantalouden muurin vastaisesti, paljastaen julkisesti varoja yksityisen sektorin tappioiden kattamiseen ja edelleen kasvavan köyhyyden, työttömyyden ja sosiaalisen eriarvoisuuden - ei ole kauan sitten äänestetty?

Ja Itävalta?

Kysymykseen siitä, missä määrin Crouchin jälkidemokratia Itävallassa on jo todellisuutta, kysyi Wolfgang Plaimer, entinen tutkijatohtori Johannes Keplerin yliopistossa Linzissä. Hänen mukaansa Crouchilla on monia oikeuksia suhteessa Itävallan demokratiaan. Erityisesti poliittisten päätösten siirtäminen kansalliselta tasolta ylikansalliselle tasolle vahvistaa postdemokraattisia suuntauksia kyseisessä maassa. Samoin Plaimerin mukaan vallan muutos väestöstä kohti taloutta ja pääomaa sekä lainsäädäntöelimestä toimeenpanoelimelle on selvästi nähtävissä. Plaimer kritiikissä Crouchin mallia kohtaan osoittaa hänen hyvinvointivaltion idealisoinnin "demokratian kukoistuspäivänä": "Demokratian ylistys hyvinvointivaltiossa ja siihen liittyvä nykyisten demokratiavajeiden yliarviointi on harhaanjohtavaa", sanoi Plaimer selittäen sitä osittain huomattavien demokraattisten puutteiden kanssa. joita oli jo olemassa 1960erissä ja 1070erissä Itävallassa.

Professori Reinhard Heinisch, demokratian tulevaisuuden työryhmän johtaja ja Salzburgin yliopiston valtiotieteen laitoksen johtaja, löytää myös ripauksen polemisesta Crouchin postdemokratiikkakonseptissa ja kaipaa hänen esittämiensä ilmiöiden empiiristä todistettavuutta. Lisäksi hän näkee Crouch'sche-postdemokratian asuvan mieluummin anglosaksi-maailmassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mainitut kritiikkikohdat eivät ole päteviä Itävaltaan.
Heinisch näkee ns. Kartellidemokratian erityisenä Itävallan demokratian alijäämänä. Tämä on lähes kartelli, joka on rakennettu poliittisesti ja jonka hallituspuolueet ovat vuosikymmenien ajan strategisesti vaikuttaneet virkojen jakamiseen viranomaisissa, tiedotusvälineissä ja valtion omistamissa yrityksissä. "Nämä vakiintuneet valtarakenteet antavat molemmille puolueille, jotka ovat suurelta osin riippumattomia jäsentensä ja enemmistön väestön tahdosta hallita", Heinisch sanoi.

Crouch muistuttaa meitä, että ehjä demokratia ei ole itsestäänselvyys, eikä lähemmin tarkastellut luultavasti koskaan. Siksi, jos hylkäämme "demokratian jälkeisen haamun" ja elämme demokratiassa, joka on suunnattu yhteiseen etuun, etujen tasapainoon ja sosiaaliseen tasa-arvoon ja jossa laki tosiasiallisesti tulee kansalaisilta, niin on välttämätöntä käyttää sitä vastaavasti.

Päätelmä Crouchin jälkidemokratiasta

Onko Crouchin demokratian jälkeinen demokratia täysin empiirisesti todennettavissa vai sovellettavissa Itävaltaan vai ei - myöskään Saksassa ei ole demokratiavajeita. Oli kyse sitten parlamentin tosiasiallisesta alistamisesta liittohallitukselle tai "kansanedustajien" alalle puoluelinjalle, kansanäänestysten tehottomuudesta vai poliittisten päätösten ja toimivallan avoimuuden puutteesta.

Crouch muistuttaa meitä, että ehjä demokratia ei ole itsestäänselvyys, eikä lähemmin tarkastellut luultavasti koskaan. Siksi, jos hylkäämme "demokratian jälkeisen haamun" ja elämme demokratiassa, joka on suunnattu yhteiseen etuun, etujen tasapainoon ja sosiaaliseen tasa-arvoon ja jossa laki tosiasiallisesti tulee kansalaisilta, niin on välttämätöntä käyttää sitä vastaavasti.

Tämä toteutuminen on luultavasti myös vetovoima lukuisille demokratia-aloitteille, jotka toimivat Itävallassa sekä laillisen laajentamisen että suorien demokraattisten välineiden käytön lisäämiseksi. Demokratiatietoisena kansalaisena meidän pitäisi voida vedota allekirjoitukseen, tukea näitä aloitteita aikamme, energian tai lahjoituksen kautta tai ainakin välittää heidän ajatuksensa ja vaatimuksensa henkilökohtaiseen ympäristöömme.